Sega Dreamcast

Sega Dreamcast oli 128-bittinen videopelikonsoli, jonka Sega julkaisi vuonna 1998 Saturnin seuraajaksi. Sega Dreamcast oli ensimmäinen kuudennen sukupolven pelikonsoli muiden kilpailijoiden (GameCube, PlayStation 2 ja Xbox) tullessa markkinoille myöhemmin.

Dreamcastin valmistaminen lopetettiin vuonna 2001. Tämän jälkeen Sega vetäytyi kokonaan konsolimarkkinoilta laitevalmistajan muodossa, mikä teki samalla Dreamcastista ainakin toistaiseksi viimeisen Sega-merkkisen pelikonsolin. Japanissa uusia konsoleita myytiin vielä vuonna 2006 vielä jäljellä olevien varastojen avulla. Entisen Segan Yhdysvaltojen johtajan mukaan konsolin valmistaminen lopetettiin, koska Segan uusi pääjohtaja halusi yrityksen keskittyvän ohjelmistopuoleen.

Lyhyestä elininästään huolimatta – tai ehkä sen ansiosta – Sega Dreamcast on saavuttanut hyvän maineen kulttipiireissä. Dreamcast oli tietyissä suhteessa aikaansa edellä, erityisesti verkkomahdollisuuksien suhteen – konsolissa oli sisäänrakennettu modeemi sekä tuki verkkomoninpeleille. Konsolin hakkeroinnin ansiosta vielä vuonna 2011 konsolille julkaistiin epävirallisia harrastajien luomia pelejä.

Historia

Kehitystyö

Vuonna 1997 Sega Saturnin myynti Yhdysvalloissa oli heikkoa, mikä johtui valtaosin Sony PlayStationin voittokulusta. Yhdysvaltojen Segan johtaja kehoitti Segaa tuomaan markkinoille uuden konsolin. Segan Japanin asetti kaksi tiimiä luomaan itsenäisesti uuden konsolin. Toista näistä johti Tatsuo Yamamoto ja toista Hideki Sato.

Molemmat ryhmät valitsivat prosessoriksi Hitachi SH-4:n. Näytönohjaimeksi Yamamoton ryhmä valitsi 3dfx:n valmistaman näytönohjaimen, kun taas Saton ryhmä valitsi puolestaan VideoLogicin valmistaman tuotteet. Sega valitsi näistä ehdotuksista Yamamoton version. 3dfx kuitenkin julkisti vahingossa tiedon näytönohjaimen käytöstä Dreamcastissa, paljastaen samalla koko tähän asti salassa pidetyn projektin. Luultavasti osittain tästä syystä johtuen Sega päätti lopulta käyttää VideoLogicin näytönohjainta ja Saton kehittämää konsolia. 3dfx nosti lopulta kanteen Segaa vastaan näytönohjaimen vaihtamisesta, mutta asia sovittiin oikeussalin ulkopuolella.

Julkaisu

Dreamcast julkaistiin Japanissa marraskuussa 1998, Pohjois-Amerikassa syyskuussa 1999, Euroopassa lokakuussa 1999 ja Australiassa marraskuussa 1999. Japanin julkaisun ongelmista huolimatta konsolin julkaisu Yhdysvalloissa oli menestys. Ensimmäisen kahden viikon aikana, laskien mukaan ennakkotilaukset, konsoleita myytiin yli puoli miljoonaa kappaletta. Tuotantokapasiteetin rajoituksista johtuen konsoleita ei kaikille halukkaille ostajille pystytty edes toimittamaan.

Julkaisupelit, kuten Soul Calibur, Sonic Adventure, Power Stone, Hydro Thunder, Marvel vs. Capcom, The House of the Dead 2 ja NFL 2K olivat osaltaan auttamassa konsolin alkutaipaleen menestyksessä. Segan voittokulku jatkuikin aina pitkälle vuoteen 2000 saakka, mutta PlayStation 2:n julkaisu ja menestys oli Dreamcastille lopun alkua.

Tuotannon lopettaminen

Alkuvuodesta 2001 Sega ilmoitti, että Dreamcastin valmistus lopetetaan kyseisen vuoden maaliskuussa. Konsoli ei pystynyt vastaamaan PlayStation 2:n hurjaan menestykseen. Viimeinen Pohjois-Amerikassa Dreamcastille julkaistu peli oli NHL 2K2, joka julkaistiin vuoden 2001 helmikuussa. Koska konsolille ei luvattu jatkoa, tämä merkitsi myös Segan konsoliaikakauden päättymistä.

Dreamcastin tukea Euroopassa jatkettiin vuoteen 2002 saakka, jolloin julkaistiin vielä muutamia pelejä. Japanissa puolestaan takuupalautettuja ja korjattuja konsoleita myytiin uusina vielä tämänkin jälkeen vuoteen 2006 saakka, ja viimeiset pelit julkaistiin vuonna 2007.

Tuotannon lopettamisen jälkeen Sega-harrastajat ovat vielä julkaisseet omia pelejään, ja peljä on julkaistu jopa kaupallisina versiona ilman virallista Sega-lisenssiä. Aktiivinen yhteisö jatkaa toimintaansa vielä tähän päivään saakka.

Ohjaimet ja lisälaitteet

Sega Dreamcastin ohjain oli kyseiselle konsolisukupolvelle tyypillinen. Ohjain sisälsi yhden digitaalisen suuntaohjaimen, yhden analogisen suuntaohjaimen, kuusi painiketta sekä Start-painikkeen.

Sega Dreamcastin ohjaimessa oli kuitenkin eräs erikoisempi lisäominaisuus. Ohjaimeen pystyi liittämään erillisen VMU-yksikön, joka sisälsi näytön ja johon pystyi tallentamaan pelejä. Tallennuksen lisäksi VMU mahdollisti esimerkiksi erillisten minipelien pelaamisen erikseen, sillä VMU-yksikössä oli sisäänrakennettu suuntaohjain ja painikkeita.

Dreamcast sisälsi sisäänrakennetun mutta vaihdettavan modeemin. Useimmissa vanhemmissa konsoleissa modeemi toimi vain 36,6 kbit/s nopeudella, mutta 56 kbit/s nopeudet mahdollistava modeemi oli mahdollista vaihtaa konsoliin. Lisäksi saatavilla oli laajakaista-adaptereita laajakaistayhteyden käyttämiseksi. Laajakaistayhteydet olivat vielä vuosituhannen vaihteessa harvinaisia, joten adaptereita ei myöskään myyty huomattavia määriä, mikä on tehnyt näistä haluttavia keräilijöiden kappaleita.

Pelit

Vuoteen 2007 mennessä Sega Dreamcastille oli julkaistu lähes 700 virallista peliä, joiden lisäksi muutamat tahot ovat julkaisseet lisensoimattomia pelejä konsolille. Pelit oli pakattu tavallisiin CD-koteloihin. Euroopassa julkaistut paketit olivat paksumpia, johtuen luultavasti siitä, että näihin versioihin käännettiin ohjekirjat usealle eri kielelle.

Julkaistuista peleistä monessa oli myös mahdollisuus pelata pelejä verkossa. Muutaman pelin serverit ovat edelleen pystyssä, ja esimerkiksi Quake 3 Arenaa pystyy edelleen pelaamaan Dreamcastin kautta. Phantasy Star Onlineen on puolestaan perustettu epävirallisia servereitä käyttäjien toimesta.

Mallit

Lyhyen elinkaaren vuoksi konsolista ei ehditty julkaisemaan kovin montaa eri mallia. Ensimmäisissä vuonna 1999 julkaistuissa malleissa oli harmaa päällyste. Myöhemmissä malleissa levyasemiin lisättiin uusia suojauksia piratismin estämiseksi.

Euroopassa konsolin punainen logo vaihdettiin siniseksi tekijänoikeussyistä johtuen. Yhdysvalloissa konsolista julkaistiin erikoisversio mustana, jossa oli lisäksi Sega Sportsin logo. Mustan konsolin lisäksi saatavissa oli mustia ohjaimia väriharmonian saavuttamiseksi. Japanissa konsolista julkaistiin useita eri versioita eri väreissä, viimeisten mallien ollessa väriltään kultaisia.

Tekniset tiedot

Järjestelmän prosessorina toimii 200 MHz:n kellotaajuudella toimiva SH-4 prosessori. Näytönohjaimena puolestaan toimii PowerVR2 CLX2 -piiri, joka mahdollisti aikaansa nähden hyvän grafiikan ja 640×480-resoluution.

Äänipiirinä konsolissa on Yamahan valmistama. Muistia konsolissa puolestaan on varattu grafiikalle 16 Mt, äänille 2 Mt ja yleistä muistia konsolissa on 64 Mt. Konsolissa ei käytetty tavallisia CD-levyjä, vaan Yamahan valmistamaa GD-ROM-asemaa, joka mahdollisti tavallista levyä suuremman tallennuskapasiteetin.

Kaikissa konsoleissa oli sisäänrakennettu modeemi, mikä mahdollisti verkkopelaamisen. Segan palvelua voisi verrata Xbox Liven esiversioon. Peleihin oli mahdollista ladata lisäsisältöä, peleissä oli äänikommunikointimahdollisuus verkkopeleissä sekä konsolilla pystyi selaamaan internetsivuja.

Konsolissa oli sisäänrakennettu mahdollisuus käyttää VGA-porttia kuvan näyttämiseen. Tämä mahdollisti tarkan ja hyvälaatuisen kuvan useisiin vanhempiin ratkaisuihin verrattuna. VGA-kuvaa voidaan siis näyttää esimerkiksi nykyajan taulutelevisioissa erillisen adapterin kautta.